EXTRA - Vitsit


Mm. suomalainen rock-lehti Rumba on vääntänyt Nylon Beatista jos jonkinlaista tsoukkia, tässä muutamia.



° Miten Erin esittelee itsensä sukujuhlissa ilmoittaen samalla nimensä ja kuuluvansa sukuun?
-Erinomainen.

° Jonna ja Erin kävelivät Helsingin keskustassa mukanaan ympäröivää yhteiskuntaa hämmentävästi 12 Apinaa. Kaksi nuorta naista ja apinalauma? Mitäs peliä tämä vallan ollenkaan on olevinaankaan? Tytöt apinoineen törmäsivät kadulla yhteiskuntarauhan valppaaseen valvojaan, inspehtööri Leo Olavi Susikoskeen.
- Leksa!, auta meitä! Meillä ei ole aavistustakaan, mitä me näiden apinoiden kanssa tekisimme, tytöt valittivat.
- Viekää ne Korkeasaareen, Leksa murahti.
- Korkeasaareen! No niinpä tietysti, mihinkä muuallekaan. Kas kun emme itse tulleet mokomaa ajatelleeksi. Kiitos, Leksa kiitos, tytöt ilakoivat.
  Seuraavana päivänä Leo Olavi Susikoski törmäsi taas kaupungilla Jonnaan ja Eriniin. Mutta mitä kummaa! Tytöillä oli edelleen seurueenaan 12 apinaa.
- Johan nyt on merkillistä. Ettekö te eilen vieneetkään noita otuksia Korkeasaareen, Leksa ihmetteli.
- Vietiin! Ja meillä oli niin kivaa, että nyt olemme menossa Linnanmäelle!

° Mitä on 50 % Nylon Beatin sukulaisista?
-Erin omaisia.

° Nylon Beatin Jonna ja Erin olivat taas saaneet keikkaliksat. Rästissä olleet laskut oli maksettu ja oli korkea aika suunnata Tiimariin tuhlaamaan ylimääräiset pennoset. Riemu oli rajaton, kun Tiimarissa kaiken muun hyvän lisäksi oli menossa vieläpä alennusmyyntikin. Hyllypaperit, muoviset apinat, keraamiset Susikoski-nuket ja Hector-tikkataulut oli kaikki pantu 50 prosentin alennukseen! Jonna hypisteli räpylöissään vallan edullista Hector-tikkataulua ja totesi Erinille:
- Mä kyllä mielelläni ostaisin tämän Hannu Karpo-tikkataulun. Tässähän on 50:n prosentin alennuskin.
Erin kuitenkin halusi tarkentaa.
- Niin, niin, 50 prosenttia ja prosenttia. Mutta se on 50:n prosentin alennus markoissa. Eihän me voida tietää, kuinka monta prosenttia se tekee euroissa.
Tiimarista Nylon Beat lensi aikakoneella Rooman Colosseumille rock-festareille, jossa keisari, nero ja kusipää Marcus Aurelius jo levottomana odotteli uusia esiintyjiä. Edellinen esiintyjä Heikkius Harmaus, joka esiintyi taiteilijanimellä Hectorius Tractorius, oli erehtynyt heittämään viimeisenä biisinään versionsa Neilius Youngiuksen kappaleesta Vapaa Rooman Valtakunta Bailaa. Sen jälkeen Tractorius oli muitta mutkita syötetty leijonille.
- Täällähän ei jumalauta vapaana bailaa kukaan muu kuin minä, kommentoi Aurelius Tractoriuksen suistamista leijonien omaksi pojaksi.
Jonnaus ja Erinius, siis Nylonius Beatius, selvisi osuudestaan paljon paremmin. Aureliusta tosin ihmetytti duon kappale Sadan Drakhman Laina, drakhma kun sattui olemaan Kreikan rahayksikkö.

° Nylon Beatin Jonna saapui kauppareissulta valtavia jokseenkin täyteen topattuja kauppakasseja raahaten.
- Jonna, sinä markettien Mefisto ja kauppakeskusten Kekkonen, miksi kävit taas ostoksilla?, uteli duotoverinsa Erin.
- No ensinnäkin sen takia, ettei ole yhtään niin nälkä, kun syö valillä, vastasi Jonna.
Tämän jälkeen Jonna alkoi vimmatusti tyhjentää ostoskasseja. Erinin hämmästys oli valtava, kun Jonnan kasseista löytyi niiden tavallisimpien ostosten - kuten soodan ja erilaisten sellerien - lisäksi kymmenen litraa Sunlight-astianpesuainetta.
- Miksi ihmeessä ostit Sunlightiä? Mehän ollaan aina käytetty Fairya, sehän on kuulemma ylivoimaisesti hellävaraisintakin, ihmetteli Erin kaverinsa tiskiainepoliittista ratkaisua.
- No kun mä olen laihdutuskuurilla, eikä Maxi-Marketissa ollut myytävänä mitään muuta lightia kuin Sunlightia, valitettavasti, vastasi Jonna hieman närkästyneenäkin.
- Entä näkyikö Maxi-Marketissa tuttuja?, uteli Erin tunnelmaa keventääkseen.
- Olihan siellä katkeruuslinko Hector, muisti Jonna. - Heka seisoi siinä marketin ulkopuolella valtava piirakka kädessään ja mumisi itsekseen, että 'en enää naapuriin mä piirakkaa vie, Maxi-Market on naapurinain'.
- Mä en kyllä ymmärrä mikä sitä Hectoria vaivaa?, ihmetteli Jonna. - Kun kaikille muille marketti on paikka josta tavaraa haetaan, niin Hectorin pitäisi ehdottomasti saada viedä sinne jotakin.
Ruokailun ja tiskaamisen jälkeen Jonna ja Erin rynnistivät tv:n vallan merkilliseen nuorisospektaakkeliin Jyrkiin esiintymään ja haastateltaviksi. Juontaja ja nero Molli-Olli käynnisti haastattelun:
- Meillä onkin runsaasti katsojien Nylon Beatille lähettämiä kysymyksiä. Pyydämme aina kysymykset katsojilta, koska emme itse niitä pysty keksimään. - Tässä ensimmäisenä 72-vuotias Mikko Perkoila Leppävirralta kysyy Neuvostoliiton Tele-laitoksen kautta Nylon Beatilta, että minä vuonna Karlius Marxius julkaisi Lontoosta kertoneen teoksensa Das Kapitalius eli Pääkaupunki?
- Mitä? Ette tiedä vai? Tepäs vasta tyhmiä olette. Minä Molli-Olli puolestani olen erittäin älykäs. Lisäksi meriitteihini kuuluu, että olin mukana Suomen kaikkien aikojen huonoimmassa bändissä, Panic IC:ssä. Osaanpa vielä ajaa pyörääkin ilman käsiä ja päätä kuin Aku Ankka konsanaan!
Tämän jälkeen juontajaksi vaihdettiin hameväen edustajistosta itse Khalifa, joka ensin halusi tehdä Jonnalle ja Erinille pelisäännöt selväksi:
- Ette sitten ala aukoa minulle... mikä se nyt onkaan tämä P:llä alkava, joka minullakin keikkuu tuossa hartioiden välissä, jossa ajoittain roikotan rillejäkin... kameramies auta... ai niin, se on pää! Ette sitten ala aukoa minulle päätänne.
- No niin, säännöt ovat selvät, jatkoi Khalifa. - Tässä teille mikrofonit... siis näihin mitä nämä nyt olivatkaan, nämä joita minulla on kaksi. Ja Khalifa jatkoi kuten vain Khalifa osaa: - Siis mitä nämä nyt olivat olevinaankaan, perkele kun ei nyt millään tule mieleen. Siis nämä, joissa on ensin merkillinen rähmylä, joista sojottaa viisi pientä tolppaa, jotka taas muistuttavat niitä pikkuruisia n:llä alkavia lihajlosteita, jotka taas alkavat m:llä... siis mikä tämä nyt olikaan tämä k:lla alkava, johon minunkin on joskus käsketty vetää. En tosin ymmärrä minkä ihmeen takia ja mitä sellainen puuhailu vallan ollenkaan on olevinaankaan... kameramies auta... ain niin, se on käsi!
- Tässä tytöille mikrofonit käteen! Ja huomenna Jyrki näyttää katsojien pyynnöstä uusintana, kuinka en muista mikä on pää ja mikä on jalka, kädestä puhumattakaan. Valitettavasti.
Molli-Olli halusi vielä jatkaa katselijoiden lähettämillä kysymyksillä:
- Täällä 113-vuotias Tahko Pihkala Äänislinnasta tahtoo kysyä Nylon Beatilta, että eikö rynnäkkäkivääri olekin mukava ase, ja että mikä oli kirjailijan ja neron Mauri Sariolan lapsien isän nimi.
Tässä vaiheessa kansallinen journalistiliitto, hyvän maun neuvosto ja Josef Stalin suorastaan yksissä tuumin katkaisivat lähetyksen. Ja taas herra: kun päättyy tää, muisto vain jää. Tai sitten ei sitäkään vähää.

° Nylon Beatin Erin päätti ilahduttaa duotoveriaan Jonnaa ostamalla kummallekin Jokerien play offs - kausikortin.
- Ja halpakin oli, vain 1295 markkaa, vaikka sillä näkee monta peliä, kehui Erin.
- Katos nyt Jonna mitä tässä sanotaan: kortti sisältää 9 mahdollista ottelua. Pelaamatta jääneet ottelut hyvitetään ainoastaan kauden 1999-2000 runkosarjan kausikortin oston yhteydessä 31.5 mennessä. Kaikki tuolit ovat pehmustettuja.
- Ei siis mitään pelkoa, jatkoi Erin: - Tuskin ne jättää yhtäkään peliä pelaamatta, vaikka ne tässä kortissa sellaisella uhkaileekin.
Koitti ensimmäinen ottelu, Jokerit - SaiPa, mutta kuinka ollakaan, duon auto oli Järvenpäässä varastettu, joten Jonna ja Erin myöhästyivät ottelusta noin pari tuntia. Peliaikaa oli jäljellä enää viisi minuuttia, kun Jonna ja Erin saapuivat seuraamaan Jokerien nöyryyttävää tappiota ja samalla ainoaa play offs - kotiottelua.
Jonna närkästyi:
- Tää on ihan perseestä. Ja miten niin muka tää Jokerit - SaiPa oli paras viidestä? Eihän siinä pelannut kuin kaksi joukkuetta, eikä ne pelannu kuin kome ottelua? Ja minkä takia tässä kausikortissa lukee monikossa play offs, mun milestä tää oli pelkkä play off. Turha kehua monikolla jos on yksikköäkin saatavilla. Ja lukeutuiko tämä muka niihin yhdeksään 'mahdolliseen' otteluun, joista kortissa puhutaan. Mun mielestä tää peli näytti enemmänkin mahdottomalta kuin mahdolliselta.
Erin löysi tilanteesta valoisiakin puolia:
- Mutta nähtiinhän me play offia yksikössä sentään viisi minuuttia, siis yli sadalla markalla. Ja tuolikin oli pehmustettu.

° Wiipurin kansalaissotakevät 1918 oli armoton ja merkillinen. Silloin monikansallisena ja monikulttuurisena tunnettu kaupunki ja nero Wiipuri vietti ikävää väkivallan odotuksen aikaa. Keväällä 1918 Wiipurissa asuivat Nylon Beatin Jonna ja Erin.
Eräänä iltapäivänä, juuri sinä saman saatanan iltapäivänä jolloin ihmiskunnan aamut vasta alkoivat sarastaa kuin mitkäkin perkeleelliset Haltin häät, Jonna, jolla muutenkin oli tapana hoitaa duon kauppareissut lähti taas kerran legendaariseen joskin pahamaineiseen Wiipurin kauppahalliin (joka tunnettiin myös Monrepos-markettina) ostoksille. Kyseessä oli siis se sama helvetin kauppahalli, jossa Wiipurin ja kaupantekijäisiksi vielä Ankkalinnankin hinnan määrännyt CIA, tuo imperialistien kätyri, sijaitsi Wiipurin konttorinsa hahmossa ja muodossa.
Jonna latoi Monrepos-marketissa taas kerran kärryyn ne tavalliset soodat ja sellerit, mutta vaikutti kassalla merkillisen hermostuneelta ja salaperäiseltä. Ja syykin Jonnan hermostuneisuteen selvisi: Päästyään kotiin Jonna kaivoi punnitsematta ja maksamatta jääneen Narnian lentokurkun taskustaan.
Erin kauhistui:
- Hösh vaan Jonna, oletko sinä mokoma balettiviulisti varastanut tämän kauniin joskin vallan henkevän kurkun?
- No ei mulle jäänyt muutakaan mahdollisuutta, vastasi Jonna: - Siinä kurkkupinon yläpuolella luki kyltissä, että vaakanumero 38 (½?°Ë@% nummer 38 - Viipuri oli jo silloin kaksikielinen kaupunki), eikä koko helvetin Monrepos-marketissa ollut kuitenkaan kuin kaksi vaakaa!

° Jonna ja Erin huristelevat autolla kohti Helsingin Itäkeskusta. Yllätyksekseen he näkevät poliisien panevan tiesulkua juuri heidän eteensä. Ratissa oleva Jonna pysäyttää auton virkavallan asettaman tiesulun eteen.
- Onneksi olkoon, sanoo iloinen poliisi Jonnalle. - Olette kautta aikain miljoonas autoilija, joka saapuu Itäkeskukseen ajamatta ylinopeutta. Se tietää neidille miljoonan markan palkkiota! Mitä aiotte tehdä palkintorahoillanne?
- Vois vaikka lopulta suorittaa ajokortin, vastaa ratissa istuva Jonna.
- Älkää uskoko sitä, se on aina kännissä hirveän kova valehtelemaan, neuvoo Erin poliisikunnan edustajaa pelkääjän paikalta.
- Tää on joka helvetin kerta samanlaista sekoilua kun me ollaan varastetulla autolla liikkeellä, huokaa puolestaan Jonna poliisille.
Tässä vaiheessa Erin poistuu autosta ja lähtee vihaisena jatkamaan matkaansa kävellen.
- Mikäs neidille tuli?, kysyy konstaapeli.
- No kun mulle riitti. Kun Jonna ei kuitenkaan osaa pitää päätänsä kiinni, niin te saatatte vielä löytää sen takakonttiin jemmatun pirtulastinkin jota me ollaan salakuljettamassa.

° Nylon Beatin Erin kuuntelee kotonaan Radio Suomen lähetystä. Kuuluttaja sanoo: "Kuuntelette parhaillaan Radio Suomen lähetystä." Erin on innoissaan, kun Pasilassa asti tiedetään mitä asemaa hän parhaillaan kuuntelee.

° Kiertueilla Erin aina menee hotellihuoneessa komeroon, ja duokaverinsa Jonna yrittää sitten raivokkaasti arvailla, kuka siellä kaapissa mahtaa kulloinkin olla.

Eräässä vitsissä Erin palauttaa videot myöhässä kirjastoon ja toteaa: "Se oli satasen laina."
Ja jos Nylon Beatin Erin menisi naimisiin Tiit Vähin kanssa, hän voisi esitellä itsensä: "Vähin Erin".
Toisessa vitsissä Pelle Miljoona yrittää iskeä Satasen Lainaa.
Seuraava juttu ei ole vitsi lainkaan, vaan melkein suora lainaus erään suomalaisen kirjailijan päiväkirjasta: Vaaleanvihreä perhoskaunotar käveli yöllä käsikirjoitukseni päällä. "Kyllä Herraan on pakko uskoa, kun hän moisia luo", totesi myös Nylon Beatin Erin.


« takaisin